Alkumatkalla kohti yhteisöllistä sosiaalista intranettiä

Tämän blogin lukemisen voi aloittaa tekemällä vieressä olevan sosiaalisen median pikatestin.

Sen avulla voi arvioida niin omaa kuin työyhteisönkin yhteisöllistä 
online- työskentelyn osaamista.

Kuvion keskellä on sininen nuoli, jonka alapuolella (0- tasolla) ovat sellaiset henkilöt ja/tai työyhteisöt, jotka eivät ole mukana sosiaalisen median online- yhteisöissä.

 Autolla ajamiseen verrattuna he ovat niitä henkilöitä, jotka mielummin katsovat kadunkulmasta, kun SOME- työläiset ajelevat paikasta toiseen "kulkupelillä", joka vaikuttaa aivan liian nopealta ja turvattomaltakin. Tuon menopelin opetteluun sivusta seuraajalla ei ole aikaa, sillä mielummin hän kävelee yksin perille. Toki hän voi yhdessä muiden yksin kävelijöiden kanssa kokoontua kadun kulmiin  kokoustamaan ja ihmettelemään tätä maailman menoa, kun mihinkään uuden oppimiseen ei ole enää aikaa.

1- tason SOME- epäilijät ovat niitä jotka ovat menneet mukaan SOME- yhteisöihin, mutta heillä ei ole vielä rohkeutta osallistua. Autolla ajamiseen vertailussa tämä tarkoittaa sitä, että istutaan autossa paikallaan ja katsellaan, kun muut huristelevat autoillaan ympäriinsä. 

2- tason SOME- kokeilijat rohkenevat osallistua useisiin some- yhteisöihin ja ovat läsnä lähes koko ajan päivittämällä omia profiileja ja kommentoiden muiden päivityksiä. Autolla ajamisen opetteluun verraten nämä SOME- kuskit ajelevat, sillä on ajettava, jotta saa riittävän tuntuman ajamiseen mokineen päivineen niin, että ajaminen alkaa tuntua turvalliselta. 

3- tason SOME- talkoolaiset tietävät, miten monenlaisiin tarkoituksiin somea voi käyttää edistämään yhteisöllistä työskentelyä. He osaavat säädellä omaa läsnäoloaan eri yhteisöissä. Autolla ajamiseen verraten, heidän ei tarvitse jatkuvasti ajaa, sillä auto voi seistä myös pihalla, koska ajaminen ostaan. Toisaalta he ovat oppineet hyödyntämään online- työskentelyä niin, että auto voi todella seisoa pihalla, kun osataan työskennellä online ja turhilta nenäkkäin kokouksilta vältytään ja samalla edistetään kestävää kehitystä. 

Edellä ollut SOME- osaamisen testi toimikoon orientaationa tämän blogin varsinaiselle teemalle eli sosiaaliselle intranetille. Pidin viime viikolla SOME- info päivän, jossa sai kysyä "kaikkea, mitä on aina halunnut tietää somesta. muttei ole kehdannut kysyä". Puualan neuvottelukunta kysyi, mikä olisi sopiva some- työkalu pitää yhteyttä asiakkaisiin eli opiskelijoihin ja vastaukseksi löytyi Facebook- yhteisö. Näyttötutkintotiimi halusi kehittää sisäistä viestintää organisaation sisällä ja some- työkaluksi löytyi Yammer. 

Päivän viimeinen SOME- kyselytunti oli avoin kaikille koulutuskonsernissa ja myös omille FB- kavereille. Paikalla oli noin 15 henkilöä. Keskustelussa nousi esille seuraavia asioita SOMEsta:

·  Koulutuskonsernin intranet on hyvin passiivinen. Koulutuskeskus Salpauksessa on käytetty vuoden verran Yammeria (salpaus.fi –käyttäjäryhmä n. 170 henkilöä). Konsernin johtoryhmä on päättänyt, että intranettiä aletaan kehittämään. Pilottiryhmänä toimii Aikuiskoulutus ja työelämäpalvelut (AITY) –toimialan johtotiimi ja Datatiimi.
·         Sosiaalinen intranet on tulevaisuuden väline, jolla pyritään korvaamaan yrityksen sisäinen sähköpostiliikenne. Tiedostoja ei tarvitse lähettää, vaan ne ovat kaikkien saatavilla tietystä paikasta. Työ saadaan läpinäkyväksi ja se vähentää päällekkäistä työtä.
·         Mikä on henkilön rooli sosiaalisen median käyttäytymisessä, miten painavina mielipiteitä pidetään ja kuinka tunteen osuus kanssakäymisessä välitetään vrt. henkilökohtainen tapaaminen?
·         Viestin välittymisessä on kyse ihmisestä, jos henkilö on töykeä sähköisesti, hän on sitä myös oikeassa elämässä. Tekstin kirjoittaminen vaatii harjoittelua, jotta positiivinen viesti saadaan välitettyä edelleen. Kuvien ja videoiden käyttöä tulee lisätä.
·         Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa jatkuvasti ja myös yritysten on päästävä siirtymään sinne. Sosiaalinen media ei ole pelkkä ajanviete, vaan työväline.
·         Sosiaalinen media ei ole vielä kovin vakuuttava yritysten näkökulmasta. Kun löydetään keinoja markkinointiin ja kohderyhmiin, välineestä tulee luotettava. Se on kuitenkin pitkän ajan prosessi.
·         Sosiaalinen media lähtee henkilökeskeisyydestä. Opetukseen tarvitaan paljon esimerkkejä siitä, miten yritykset oikeasti hyötyvät sosiaalisesta mediasta.
·         Kommunikaatiokyky- ja halu on viestinnän perusta. Jos prosessi ei toimi ilman työkalua, se ei parane työkalun käyttöönotolla. Tunteiden mukana olo ei välity samalla tavalla kuin henkilökohtaisessa kanssakäymisessä.
·         On sovittava pelisäännöt organisaation ja työyhteisön näkökulmasta, mihin sosiaalinen media sopii ja mihin ei sovi. Asiaa on tarkasteltava organisaationa, jolloin sosiaalisen median hyväksyttävyys työkaluna saavutetaan.
·        Toiveena on saada koulutuskonsernille sosiaalinen intranet.
·       Sosiaalisen median käyttöönoton tulee lähteä tarpeesta, ei ylhäältä annettuna.
·         Tarvitaan työkulttuurin yhteinen päätös, johon kaikki sitoutuvat. Sovellukset ja palvelut on helppo ottaa käyttöön, mutta työkulttuurin muuttaminen on paljon vaikeampaa.
·         Tiedon jakamisen sosiaalisessa mediassa pelätään hävittävän omaa erikoisosaamista. ·         Asiantuntijaorganisaatiossa ei haluta tällä hetkellä käydä keskusteluja sosiaalisessa mediassa, vaan koetaan ettei ole aikaa.
·         Ovatko nykyiset välineet olemassa enää tulevaisuudessa? Sosiaalisen median käytössä on huomioitava mm. tietoturva- asiat
·         Käyttömahdollisuudet ovat niin laajat, että välineiden valinta on tehtävä asian mukaan. Uusia ohjelmia ja sovelluksia tulee koko ajan käyttöön, koetaan ettei sosiaalisille medioille ole enää tilaa eikä aikaa.
·         Työ tulee muuttumaan yhä enemmän offline- ja online– työskentelyksi. Nuoret jopa valitsevat työpaikkojaan sen mukaan, millaiset tietokoneet ja menetelmät niissä on käytössä. Monella on kotona paremmat työvälineet, kuin työnantaja pystyy tarjoamaan. Tällöin joillakin aloilla kotona työskentely voi olla vaihtoehto?
·         Sosiaalinen media tarjoaa keinon tiedon ja osaamisen jakamiseen, josta seuraa läpinäkyvyys organisaatioissa.
·         Mihin suuntaan ollaan menossa henkilöstön kehittämisessä? Työkalu on valittava tarpeen mukaan ja henkilöstö on myös koulutettava.
·         Kun organisaatio on kunnossa ja eri portaat luottavat toisiinsa, johtamisjärjestelmä toimii. Tämän jälkeen on mahdollista aloittaa keskustelu esim. luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä online – yhteisöissä.
·         Yrityksissä vaaditaan rohkeutta laitta esim. jokin epäkohta kaikkien näkyville. Valittaminen on helppoa, päinvastoin pitäisi tehdä ratkaisevia ehdotuksia asian parantamiseksi. Toisaalta, jos asia on tuotu esille, joku toinen voi keksiä siihen ratkaisun.
·         Sosiaalinen media mahdollistaa tuotekehittelyn yhdessä asiakkaiden kanssa.
·         Organisaation näkökulmasta sosiaalisen median käyttö on suunnitelmatonta ja yksittäisten henkilöiden intressistä. Pelisääntöjä on olemassa, mutta onko pidemmälle menevää suunnitelmaa? Esimerkkeinä Puolustusvoimat ja Metsähallitus, joissa pelisäännöt ja haltuunotto on sidottu strategiaan.
·         Ihanne ei ole se, että ihmiset pyörivät omissa työyhteisöissään, vaan se, henkilöstö on mukana monenlaisissa verkostoissa.
·         Mikä on tarkoitus: yksilön arvon kehittäminen vai organisaation arvon kehittäminen? Onko sosiaalinen media yksilön vai organisaatioiden ryhmien työväline?
·         Onko esim. Facebookin käyttö sallittua työaikana? Pelisäännöt on luotava
·         Etätyö toimii työssä, jossa työn tuloksia voidaan mitata. Kaikissa työtehtävissä se ei kerta kaikkiaan käy.
·         Miten saamme organisaatiossa henkilöstön mukaan ja innostumaan? Ensin on määriteltävä tarve. Jos se on asia, josta henkilö näkee selkeästi konkreettisen hyödyn, se ei tarvitse sen kummempia perusteluja. Asiantuntijoita tarvitaan aina. Joku enemmän välineisiin perehtynyt voi neuvoa ja opastaa muita.
·         Organisaatiossa on tehtävä suunnitelma: mitä hyötyä tulee, mitataan tulokset, määritellään tavoitteet ja kartoitetaan hyödyt ja nimenomaan tulevaisuuden hyödyt. Asiakkaiden välineet tulee tietää, jotta osataan markkinoida oikein.
·         Jos organisaation korkeimman johdon panostus ei heijastu henkilöstöön, ei uskottavuutta saavuteta ja projektin läpimeno ei menesty. Läpivieminen on kommunikointia ja valintojen tekemistä.  Sanaa muutos on vältettävä, vaan puhuttava kehityksestä.
·         Tiettyjen osa-alueiden esim. tuotekehittelyssä on tehtäviä, joita on hoidettava ns. ”salassa”. On kuitenkin paljon työtehtäviä, joissa jakaminen kannattaa. Esimerkiksi konsernin tulostavoitteet ja tulokset eri tulosalueiden, toimialojen jne. osalta voisi olla kaikkien nähtävissä. Kaikkien ei tarvitse koskaan tietää kaikesta, mutta tietynlainen läpinäkyvyys helpottaa yhteistyötä. Nykyisessä organisaatiossa yhteistyön tekeminen on vaikeaa, koska täällä eletään omissa lokeroissaan.
·         AITY toimii pilottina sosiaalisen intranetin kehittämisessä. Sharepoint-intra pilottiversio on tekeillä. Vastarinta pienenee todennäköisesti, jos kehittämistyötä tehdään avoimesti, pidetään työpajoja ym. jossa käyttäjien kommentteja ja käyttökokemuksia voidaan käsitellä ennen päätöksen tekemistä ja yritetään saada henkilöstö innostumaan. Sharepointi on ollut kehittämisvaiheessa konsernissa jo vuosia. Se on monipuolisempi kuin Yammer ja kytkeytyy muihin konsernin järjestelmiin. Joulukuussa pilotointi alkaa ryhmällä, joka jo osaa sitä käyttää ja myöhemmin toisella ryhmällä, joka ei osaa käyttää. Yammerin käyttöä jatketaan ainakin siihen asti, kun Sharepoint todellisena yhteisöllisenä sosiaalisena intrana.

Paljon siis keskusteltiin ja monia näkökulmia SOME- työskentelystä tuli esille. Mutta edelleen on paljon kysyttävää somen käyttömahdollisuuksita työ- ja johtamisvälineenä. Olen jo  jo aikaisemmin kirjoittanut blogin ihanteellisesta sosiaalisesta intranetistä, kun yritin hahmotella sitä suuntaa, mihin yhteisöllisellä online- työskentelyssä organisaatiossa pyritään. 

Sovimme viime viikon SOME- työläisten kyselytunnilla, että jatkamme kyselytunteja myös jatkossa kerran kuukaudessa eli jokaisen kukauden ensimmäisenä keskiviikkona.

Seuraavan kerran SOME- työläisen kyselytunti on ke 7.12.11 klo 15-16. Paikka on Tuoterenkaan tiloissa Kiveriön Kabinetti, Kiveriönkatu 34.

Tervetuloa keskustelemaan ja kyselemään SOMEsta sekä minulta että opettaja Ari Salorannalta. Keväällä on luvassa kyselytunti myös online- versiona.

SOMEa 24/7 vai sopivasti sompaillen itselle sopivalla tavalla

Lähes SOMEttoman kesäloman jälkeen olen ollut hieman hakusessa, miten löytää taas sopiva online-offline- työskentelyrytmi. Olen kesällä pelannut golfia lähes joka päivä ja ollut aivan muualla kuin online- ympäristöissä. Täytyy tunnustaa, etten juuri kaivannut SOMEilua kesäloman aikana. Tosin eräänä tylsänä sateisena kesäpäivänä liittyin  muutamaan uuteen SOME- yhteisöön kuten Heia Heiaan, Localmindiin, Netlogiin ja Foursqureen, kun uteliaisuuttani halusin testata niiden toimintaa. Tuskinpa siinä ovat vielä viimeiset SOME- työkalut, joita tulen kokeilemaan, sillä sitä parasta SOME- työkalua ei ole vielä keksitty.

Olen viime viikon aikana tyhjentänyt työhuoneeni kaappeja, sillä vaihdan toimipistettä viereiseen rakennukseen. Samalla olen heittänyt kierrätykseen valtavat määrät A4- papereita siis kokousmuistiota, powerpoint- esityksiä, exel- taulukoita ja eri organisaatioiden esitteitä ja vuosikertomuksia, siis niitä paperidokumentteja, jotka on kopioitu online- versioista. Samalla olen löytänyt kasoittain klemmareita, kansioiden välilehtiä ja muovitaskuja. Ne kaikki olivat aikoinaan tarpeellisia, kun olen yrittänyt saada asioita järjestykseen. Nykyisin  pärjään hyvin yhdellä muistiokirjalla, johon voi koota ns. tärkeitä asioita siltä varalta, jos nettiyhteydet eivät pelaa tai olen muuten vaan kyllästynyt raahaamaan painavaa kannettavaa mukanani paikasta toiseen. En edes ole tiennyt, mitä kaikkea kaapit ovat pitäneet sisällään. Miksi ihmeessä paperimassoja pitänyt ns. "hillota" kaapeissa kaikki nämä vuodet?

Tässä siirtymävaiheessa uusiin työtiloihin uuden työyhteisön kanssa on mahdollisuus uudistua monella tapaa yhdessä uusien työtovereiden kanssa. Nyt se on päätetty. Ainakin itse aloitan vihdoinkin paperittoman toimistotyön. Yhdessä voisimme myös luoda uudenlainen online- offline- työskentelymallin hyödyntäen myös SOMEa työvälineenä esimerkiksi uuden työyhteisön sisäisessä viestinnässä. MBAn päättötyöni SOME johtamisvälineenä sisältää paljon esimerkkejä, kuinka SOMEa voisi hyödyntää työ- ja johtamisvälineenä. Täytyykin ehdottaa uudelle työyhteisölle SOME- työskentelyvaihtoehtoja perinteisen kokoustamisen kulttuurin rinnalle.

Olen huomannut, että minusta ei kuitenkaan ole 24/7- mallilla työskentelijäksi, ainakaan vielä ;). Yritän edelleen löytää itselle sopivinta online- offline olemisen mallia. Näyttää siltä, että mieluiten olisin korkeintaan 8 tuntia päivässä online muun työskentelyn lomassa ja korkeintaan viitenä päivänä viikossa. Tämä sen vuoksi, että ainakin minun aivoni kaipaavat välillä täydellistä lepoa online- työskentelystä, siis myös viikoittain ja  pitkin työvuotta eikä vaan loma-aikana.

Digi- vai paperikirja?

Törmäsin äskettäin LinkedInissä kyselyyn, jossa selvitettiin teemaa: digi- vai paperikirja. Kyselyyn vastanneita oli eripuolilta maailmaa 493 henkilöä, joista puolet naisia ja puolet miehiä. Kyselyn tuloksena oli, että digikirja voitti (n= 256, 52 %) rimaa hipoen paperikirjan (n= 237, 48 %). Digi- kirjaa luettiin mieluiten tietokoneelta eli läppäriltä tai pöytäkoneelta (n= 104, 21 %), lukulaitteelta (n= 78, 16 %), tabletilta (n=46, 9 %) ja älypuhelimelta (n= 28, 6 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa oli yli 45- vuotiaita, joten ehkä se selittää, että paperikirjalla on edelleen suuri suosio lukijoiden joukossa.

Itse luen parhaillaan Uusi kultakausi- kirjaa, joka alaotsikko on "kuinka sosiaalinen media mullistaa kaiken". Kirja on perinteinen paperipokkari- kirja, josta maksoin 17 euroa kirjakaupassa. Olisin voinut ostaa kirjan myös sähköisenä versiona ja maksaa siitä silloin vain 11.90 euroa. Sähköinen versio olisi johdatellut lukukokemukseni useisiin linkkeihin (lähteisiin), joihin kirjassa viitattiin useamman kerran ja joita kaipasin lukemisen aikana. Tosin sähköinen lukukokemukseni olisi ensin edellyttänyt lukulaitteen hankkinmista. Lukulaitteiden mahdollisuudet ja hinnat vaihtelevat 200 - 800 € välillä, riippuen siitä haluaako pelkän lukulaitteen vai samalla kaupan päälle älypuhelimen tai vaikka tablettitietsikan.

Olen siis edelleen perinteisen paperikirjan lukija, vaikka voisin aivan yhtä hyvin olla digi- kirjan lukija. Olen huomannut, että olen viime vuosien aikana harjaantunut lukemaan pitkiä online- tekstejä. Vielä neljä vuotta sitten, kun tein väitöskirjaani, en jaksanut lukea kuin 4-6 sivua online- tekstiä. Kaikki sitä pidemmät tekstit piti aina printata luettavaksi. Tämän talven aikana tein MBA:n päättötyön, jossa on 92 sivua tekstiä. Printtasin sen vain kerran puolessa välissä kirjotusurakkaa, sillä silmäni ovat harjaantuneet näkemään ja aivoni prosessoimaan pitkiäkin online- tekstejä. Nyt vain pitäisi löytää oikeanlainen lukulaite, jolla lukea sähköisiä online- kirjoja. Olisiko kokeneimmilla digi- kirjan lukijoilla vinkkejä, minkälaisella vempaimella saisi aikaan parhaimpia online- lukukokemuksia?

Minusta tuli huomaamattani bloggaaja

Työnohessa kolme vuotta kestäneet MBA- opintoni alkavat lähestyä loppuaan, sillä olen saanut ohjaajaltani painatusluvan päättötyölleni "sosiaalinen media johtamisvälineenä". Ilmassa pitäisi olla enemmänkin helpotuksen tunnetta, mutta nyt tuntuu lähinnä epäuskottavalta, voiko tämä olla totta. Lieneekö kyseessä kuitenkin enemmän pelko, että joudunko nyt lopettamaan SOME- blogaamiseni, jonka olen oppinut viimeisen vuoden aikana. Siispä ajattelin pohtia tässä blogissani, mitä bloggaaminen minulle merkitsee.

Opin bloggaamisen merkityksen tyttäreltäni, joka muutti asumaan rapakon taakse elokussa 2007. Hänen blogejaan Sanna San Franciscossa  oli kiva seurata. Myöhemmin, kun hän alkoi käyttämään enemmän Facebookia, niin myös bloggaaminen jäi. Itse aloin kirjoittamaan  työblogia tammikuussa 2009 ja samana vuona tein myös MBA- opinnoissa online business- kurssin blogeista johtamisvälineenä. Kesällä 2010 aloitin näiden sosiaalisen median blogien kirjoittamisen sekä suomeksi että englanniksi Katri's meaningful experiences. Halusin blogien kirjoittamisella selvittää, miten niillä voisi edistää tai tukea MBA:n päättötyöni tekemistä ja sitähän ne tekivät. Bloggaamiseni avulla sain jäsenneltyä niitä teemoja, jotka nousivat esiin tehdessäni tutkimusta. Blogatessani myös testasin ajatuksiani muiden kanssa  ja samanaikaisesti kirjoitusaikataulu loi ikään kuin työrytmin, jossa tutkimukseni eteni. Jokainen kirjoittamani SOME- blogi on päässyt tavalla tai toisella mukaan myös varsinaiseen päättötyöhöni, sillä käytin omia blogeni ns. toisijaisena lähdeaineistona tutkimuksessani. Nyt kuitenkin SOME- johtamisen välineenä bloggaamisen tarve on ikään kuin päättynyt, kun päättötyö valmistui. Miten tästä eteen päin?

Olen maaliskúun aikana pitänyt viisi esitystä sosiaalisesta mediasta johtamisvälineenä. Lisäksi sain juuri tietää että artikkelini on hyväksytty The Innovation for Competence- konferenssiin, joka pidetään toukokuussa Lahdessa. Siis luvassa on vielä pientä pinnistystä sosiaalisen median rintamalla, joista voisin halutessani blogata ennen kuin heittäydyn täysillä uuteen golf- kauteen. Olen huomannut että bloggaaminen on minulle nykyisin helppoa, sillä teemat tulevat aina kuin itsestään ja kirjoittamistakaan ei tarvitse väkisin pusertaa irti itsestä. Nyt kun olen löytytynyt tällainen bloggaamisen vireen, niin ehkä sitä ei kannata katkaista, kun se alkaa minusta tuntua luontevalta tavalta viestittää ja ilmasta itseäni. Siis viimeisen vuoden aikana minusta tuli ikään kuin huomaamattani bloggaaja. Ehkä laitan kuitenkin SOME- blogit kesätauolle ja keskityn golfaamiseen kesällä. Voihan se olla niinkin, että uudet golf- kokemukseni vaativat pääsyä blogien kautta ulos, sitä ei vielä tiedä.

Sosiaalinen media: yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista online- työskentelyä

Sosiaalinen media tunnekokemuksena
Tämä blogini sai alkunsa siitä, kun olemme kollegoiden kanssa käyneet keskustelua ELSAssa (e- learning Salpauksessa, eli Moodle- oppimisalustalla), mistä sosiaalisessa mediassa oikeastaan on kyse. Itse vierastan koko ELSAa. Minulla on aina sellainen tunne kuin menisin kellariin töihin, kun avaan ELSAn auki. En löydä sieltä mitään ja keskustelut katoaa sinne kellarin sopukoihin kuten myös sähköpostiliikenteessä on tapana käydä. Jotenkin tuli mieleeni, että  "Mun koti ei ole ELSAssa" Sen sijaan viihdyn paljon paremmin esimerkiksi Facebookin ja Yammerin työskentely- ympäistöissä, siellä olevat näkymät jotenkin sopivat paremmin minulle. Minä en eksy niissä ja osaan liikkua niissä molemmissa ihan kotoisasti, joten siitä tulee turvallisuuden tunne online työskentelyyn. En myöskään viihdy Second Lifessa, sillä en ole koskaan oppinut kunnolla liikkumaan Katrilli Kling- avatar hahmollani ja en jaksa "leikkiä" toisella tekaistulla nimellä siinä ympäristössä. Mielummin olen läsnä omalla nimelläni ja naamallani niin online kuin kuin offline täällä realityssä. Siis nämä kaikki olivat tunnekokemuksia, minkä online työskentely-ympäristön/sosiaalisen median työkalun tunnen sopivan käyttööni parhaiten. Sekin on mahdollista, että turvallisuuden tunnetta ei tule lainkaan online työskentelyn yhteydessä. Kun kehitin  sosiaalisen median pikatestin niin huomasin tuntevani aika monta henkilöä, joille tuottaa vaikeuksia siirtyä käyttämään sosiaalisen median työkaluja osana työtä. Mistä johtuu, että niin monet ns. sosiaaliset ihmiset näyttävät menevän ikään kuin "kipsiin" online-ympäristöissä?

SOME- tarinan matka: nenäkkäin realitystä videon välityksellä SOME- yhteisöihin
Jotenkin näyttää olevan niin paljon helpompaa kommunikoida puhumalla nenäkkäin, kun on non-verbaaliviestintä tukena. Toisaalta nenäkkäin tapahtuvasta kommunikaatiosta ei jää jälkiä, ellei keskusteluja nauhoiteta tai videoida, kuten olemme alkaneet tekemään Salpauksen aamu-uutisissa. Olin eilen vieraana Salpauksen aamu-uutisissa. Samalla se oli ensimmäinen kokemukseni, miten videointia ja chat- mahdollisuutta voi yhdistää toisiinsa. Oliko kyseessä sosiaalisen median tapahtuma? Kyllä se oli, sillä siinä videon välityksellä oltiin reaaliaikaisesti online- yhteydessä n. 30 eri henkilöön. Heistä yksi lähetti chatin välityksellä uutisstudioon kysymyksen, josta käytiin realiaikaisesti keskustelua. Videota on jälkeen päin käynyt katsomassa useampi henkilö ja keskustelu teemasta on tämän jälkeen jatkunut Facebookissa, Twitterissä ja myös blogissani. Näin nenäkkäin nenäkkäin oleva tapahtuma siirtyi online- tapahtumaksi ja alkoi elämään omaa tarinaansa eri SOME- yhteisöissä.

Mitä on sosiaalinen media?
Sosiaalista mediaa ymmärretään ja määritellään kovin eri tavoin. Eikä siihen ole olemassakaan yhtä oikeaa vastausta. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt opiskeluni myötä ja käyttänyt SOMEa osana työtäni, olen päätynyt seuraavaan määrittelyyn sosiaalisesta mediasta. Sosiaalinen media on  online- työskentelyä yhteistoiminnallisesti ja yhteisöllisesti, jossa hyödynnetään SOME- työkaluja (mm. Facebook, Twitter, Yammer, LinkedIn, WIKIt, blogit tai vaikka Skype- puhelun käyminen samalla, kun työstää dokumenttia Google doceissa) ja muita internetin mahdollisuuksia yhteisen päämäärän saavuttamisessa. 

SOMEsta organisaation yhteisölliset "online-pikkuaivot"

Uutta teknologiaa ja SOMEa opiskelemassa
Olin 12-13.1.2011 ensimmäistä kertaa uuden teknologian messu- ja konferenssitapahtumassa Lontoossa. Osallistuin ensimmäisenä messupäivänä BETT International konferessin luentoihin ja opastettuun kierrokseen messualueella. Kaikissa puheenvuoroissa  & paneeleissa (yhteensä 11 kpl), joita seurasin nousi esiin SOMEn mahdollisuudet edistää: 1) oppimisen henkilökohtaistamista (personalization), 2) kestävän kehitystä, 3) tehokkuutta  ja taloudellisuutta , 4) organisaation IT- arkkitehtuurin tärkeyttä ja 5) oppimisen tapahtumista pilvissä. Ensimmäisen päivän suurin ihmetys oli se kuinka ala-asteikäiset käyttävät jo suvereenisti kaikkia SOME- työkaluja esim. Frog- tuotteet, joilla ala- ja yläasteikäiset SOMEilevat ja heidän vahemmat saavat SOME- & opiskelijahallinto- palveluita samasta työskentely-ympäristöstä.

Toisena messupäivänä osallistuin standeillä oleviin messutapahtumiin, joista mm. Mikrosoftin tulevaisuuden näkymät olivat kiinnostavia. Tarvitaanko tulevaisuudessa perinteellisiä kouluja lainkaan, kun kaikki tieto on online ja oppiminen on ajasta ja paikasta riippumatonta? Eniten vietin aikaa  Specialistic Schools and Academic Trust osastolla, jossa seurasin: esittelyjä iPhonen ja SOME- työkalujen käytöstä opetuksessa ja vanhempien osallistamiseen ja sitouttaminen SOME- opetukseen. Samat teemat, jotka tulivat esille konferenseissa edellisenä päivänä tulivat vastaan myös käytännön esimerkeissä messuosastoilla seuraavana päivänä.


Visio tulevaisuuden SOME- työskentelystä kouluissa
Paras SOME- koulu olisi sellainen, jossa kaikille opiskelijoille annettaisiin kannettavat läppärit käyttöön heti ensimmäisenä koulupäivänä, kun opiskelu alkaa. Näin tapahtuu esimerkiksi  Varsity college, Queensland Australia jossa kaikille opiskelijoille hankitaan kannettavat koneet ja motivaatio opiskeluun kasvaa. Siellä opiskelu henkilökohtaistetaan käyttäen erilaisia SOME- työkaluja ja oppimistulokset ovat erinomaisia sekä keskeyttäminen vähäistä. Myös Portugalissa hankitaan kaikille sekä opiskelijoille (ala- ja yläaste) että opettajille kannettavat koneet. Tämä "oppiminen pilvissä" tietysti edellyttää toimivaa läppäreitä käyttöön myös koko opetushenkilöstölle ja toimivaa langatonta verkkoa. Eikä siitä liene ainakaan haitaa, jos oppilaitosorganisaatiossa myös esimiehet ottavat käyttönsä SOME- työkalut johtamisen välinenä.

Viime aikoina olen alkanut ajatella, että SOME- työkalujen käyttö johtamisen välineenä on kuin työyhteisössä olisi käytössä yhteisölliset "online pikkuaivot". Asioita on muhimassa ja valmistelussa erilaisilla jaettujen dokumenttien työkaluilla kuten WIKIssä, Google Docissa tai vaikka keskusteluryhmissä Yammerissa. Miten halukkaita eri organisatioissa sitten ollaan yhteisölliseen online työskentelyyn? Tätä asiaa olen pohtinut esityksessäni  sosiaalisen median aiheuttamaa työnmuutostaeli siitä kuinka olemme muuttumassa online-offline työntekijöiksi vaiheittain: alun 0- taso SOME- torjusta, 1- tason SOME- epäilijän kautta, 2- tason SOME- kokeilijaksi ja lopulta 4- tason SOME- takoolaiseksi. Löydät SOME- käyttäjän pikatestin tuolta Slideshare- esityksestäni tai voit lukea siitä lisää seuraavasta englanninkielisestä SOME- blogistani, joka ilmestyy kahden viikon päästä.